Minulle opetettiin myös, että taloa on vahdittava, kun isäntäväki ei ole kotosalla. Maattiin vieretysten porrastasanteella, mistä oli hyvä näköyhteys kotitielle, ja päivystettiin. Minä makasin keskellä, saksanseisojanarttu Seita vasemmalla puolellani ja collienarttu Roosa oikealla puolellani. Tädit, kuten heitä kutsun, opastivat, että kukin meistä koirista makaa vuorollaan porrastasanteella ja antaa haukkuhälytyksen muille, jos joku tulee pihaan. 

Ensimmäisenä päivänä siis maattiin kolmestaan vahdissa, ja tädit näyttivät esimerkillään, miten haukkuhälytys tehdään. Haukuttiin railakkaasti, kun isännän auto kaarsi mutkan takaa näkyviin. Haukkuun yhtyi sitten myös eteisessä vahtia pitävä collieuros Jasper. Se oli muuten meidän koiralauman rakastettu ja palvottu pomo. Helppoa kuin mikä tämä vahtihomma, meikäläinen arveli. Sitten vain juostiin ovelle,  viuhdottiin iloisesti hännällä ja hössötettiin isännän ympärillä ja annettiin sen ymmärtää, että se ja sen kotiintulo on ihaninta maailmassa. Mukavaa.

Seuraavana päivänä tarjouduin yksin vahtivuoroon. Pitihän minunkin kantaa korteni yhteiseen kekoon. Helppo homma. Minä siis paneuduin maate porrastasanteelle ja ryhdyin hoitamaan vahdin vastuullista virkaa. Tädit hipsivät yläkertaan, ja setä makoili eteisessä ulko-oven edessä.

Minulle oli uskottu vastuullinen tehtävä ja aioin näyttää laumalle, että hoidan sen kunnolla, minuun voi luottaa. Pötköttelin porrastasanteella. Aurinko paistoi lämpimästi. Yläkerrasta kuului tätien tuhina. Nukkuivat siellä. Vilkaisin portaita alas eteiseen ja näin sedänkin silmien painuneen kiinni. Ilo kupli rinnassani. Minuun luotettiin.

Oli todella hiljaista. Tiellä ei liikkunut ketään. Nuolin vähän etutassujani. Haukottelin. Venytin oikeaa takatassuani ja kurkistin toiveikkaasti tielle. Ei ristinsielua. Aurinko lämmitti. Oli hyvä olla.

Mitä ihmettä! Hirveä meteli. Kavahdin kauhuissani pystyyn. Samassa tädit syöksyivät yläkerrasta. Yritin väistää, mutta en ollut tarpeeksi nopea. Sotkeuduin niiden tassuihin ja pyörin niiden jaloissa kauhusta ulvahdellen portaita alas. Liu'uin eteiseen saakka, missä muut jo seisoivat ovella valmiina tervehtimään tulijaa. Ulko-ovi avautui , ja isäntä astui sisään. Me koirat, minä muiden mukana, tervehdimme häntä ylenpalttisen ystävällisesti, kuten kuvaan kuuluu, mutta tädit ja setä vilkuilivat minua ynseästi. Kun tilanne oli rauhoittunut, tajusin, että olin tehnyt emämunauksen. Olin nukahtanut vahtivuorossa.

Onneksi isäntä houkutteli meidät ulos. Teimme kaikki pikku asian ja nuuhkimme puutarhassa ympäriinsä. Ne kolme uskottelivat edelleen, että pihalla vain astahdellaan sivistyneesti eikä yhtään riehuta rasavillisti, kuten minä olin sisarusparvessani tottunut tekemään. Huokaisin surullisena, sillä aikuisuus ja sen mukanaan tuomat velvollisuudet painoivat raskaina pienen pennun harteilla.

Illalla oli sellainen olo, että äiti tuli mieleen. Seita-täti makasi kyljellään kodinhoitohuoneen lattialla. Hiivin varovaisesti sen viereen ja asetuin hiirenhiljaa sen kylkeen makaamaan. Se murisi minulle matalalla äänellä. Se kertoi olevansa minulle kyllä vähän sukua mutta vain tätipuoli. Kuitenkin se antoi minun maata siinä. Siinä oli lämmintä ja turvallista. Minua alkoi raukaista.