Jossain vaiheessa koiranpennut muuttuvat ihmisten mielestä suloisista palleroista sietämättömiksi riiviöiksi. Niin kävi minullekin. Me koirat kyllä tiedämme, että kyseessä on vain ohimenevä kehitysvaihe, mutta ihmispoloista ymmärtämättömimmät alkavat epäillä, että heitä on petetty. Heille on myyty epäkelpo, mielenvikainen pentu. Niinpä he päättävät palauttaa pennun kasvattajalle jollakin verukkeella, kuten tuli ero tai ihottumaa. Minun ihmisperheeni ei onneksi kuulu tuohon porukkaan. He tietävät että riiviövaihe kuuluu olennaisena osana koiranpennun elämään ja sillä siisti.

Emännän mielestä minun riiviövaiheeni oli kuitenkin jotenkin outo. Olin kuulemma hermostunut ja ylivilkas. Se alkoi toistella isännälle, että tuolla pennulla ei ole kaikki kunnossa. Mikä sitä oikein vaivaa? 

Haastoin kaikkia hurjiin painiotteluihin ja purumatseihin enkä lopettanut, vaikka ihmispojat kiljuivat kivusta. Täditkin totesivat ykskantaan, että hullu pentu. Ne eivät enää suostuneet ollenkaan painimaan kanssani. Kaukana tuntuivat olevan ajat, jolloin tädit olivat maanneet kyljellään lattialla, ja minä olin saanut könytä vapaasti niiden päällä, purra niitä tassuista ja kuonosta ja vetää hännästä. Setä ilmoitti, että minulla on lähestymiskielto hänen suuntaansa aina ensimmäiseen juoksuun asti. Sitä paitsi sitä puistatti minun paljas matikan massuni.

Illalla rauhoituin vain, kun isäntä otti minut syliinsä ja piti minua niin lujasti kiinni, että en päässyt minnekään, vaikka kuinka sätkin. Sitten se käänsi minut selälleen ja siveli lämpimällä kädellään massuani. Siihen minä sitten lopulta simahdin. Paljas mahani oli muuten läiskikäs kuin mateen nahka. Siitä sainkin liikanimen Matikan massu.

Emäntä on sellainen, että se toistelee aikansa niitä irrallisia ajatuksiaan, vatkaa ja vatkaa. Sitten se hiljenee, ja sillä välähtää. Yhtenä iltana, kun taas olin nukahtanut isännän syliin matikan massu paljaana, emäntä vingahti yhtäkkiä: -Sillä on pissatulehdus! Viisaana miehenä isäntä ei koskaan vastusta emäntää. Hän vain nyökkäsi nytkin. Aamulla minulta otettiin pissanäyte ja vietiin eläinlääkäriasemalle tutkittavaksi. Pissatulehdushan minulla oli, ja minulle määrättiin antibioottikuuri.

Kun kuuri alkoi vaikuttaa, se hirveä puremis-ja painimisvimmakin tasoittui. Emäntä kehui, että minuun sai taas kontaktin. Samaa mieltä olivat täditkin, ja sain taas luvan painia niiden kanssa ja pötkötellä niiden vieressä. Kun maattiin vierekkäin, olin jo melkein tätien mittainen, ainakin kun oikein venytin tassujani. 

Sedän suuntaan oli kuitenkin edelleen lähestymiskielto voimassa. Se oli periaatteen mies. Se oli sitä tyyppiä, että minkä päätin, sen päätin.