Meidän väki on kovaa metsäretkeilemään. Minutkin otettiin retkelle mukaan jo aivan pienenä. Sain matkustaa osan matkaa milloin kenenkin perheenjäsenen sylissä, jotta matkanteko ei kävisi liian rasittavaksi. Näillä retkillä opin, että metsässä on mukavaa ja usein myös jännittävää.

Olin asunut perheessäni vasta muutaman viikon, kun pääsin ensimmäiselle metsäretkelleni. Lumi oli jo suurimmaksi osaksi sulanut, mutta lanttopaikoissa oli vielä lumensulamisvesistä muodostuneita järviä. Myös ojat olivat täynnä vettä. Seita-täti juoksi edellä ja hypätä porskautti aina uimaan, kun sopiva paikka sattui kohdalle. Roosa-täti ja Jasper-setä tyytyivät kahlailemaan. Niiden kun oli niin vaikea saada turkkinsa kuivaksi.

Kun olimme kävelleet pari kilometriä, leiriydyimme aurinkoiseen mäkirinteeseen. Tyttö ja emäntä menivät köllölleen kanervikkoon ja antoivat auringon hyväillä kasvojaan. Isäntä ja pojat lähtivät etsiskelemään sopivaa puuta nuotiota varten, ja me koirat lähdimme mukaan. - Puun täytyy olla sellainen, että siinä on tervasta, isäntä selitti. Se löysi nopeasti sopivan kannon, kiskaisi sen maasta ja lähti kantamaan sinne, missä tyttö ja emäntä makoilivat. Me koirat avustimme parhaan kykymme mukaan. Minäkin roikuin yhdessä juurentyngässä ja kiskoin ja rytkyttelin kaikin voimin. Se oli hauskaa. Isäntä katseli sopivan nuotiopaikan tuulen yläpuolelta. Sitten se lohkoi kannosta kirveellä sopivia kalikoita ja alkoi asetella niitä nuotioksi. Se kertasi vielä, että kannattaa aina etsiä tervaskantoja nuotiota varten. Ne saa kosteallakin säällä helposti syttymään, kun vielä vuolee  lastuja sytykkeeksi. Isäntä antoi meidän nuuhkia puuta. Se tuoksui hyvälle ja väkevälle. Sitten se raapaisi tulitikun ja tuikkasi sen lastukasaan. Nuotio syttyi kerralla. Emäntä koppasi minut syliinsä ja sopotti korvaani, että nuotiosta on pysyteltävä tarpeeksi kaukana, jotta ei polta viiksiään.

 Nuotio paloi kuumalla liekillä ja alkoi vähitellen rauhoittua hiillokseksi. Isäntä kaiveli repustaan muovipakkauksen, viilsi sen puukolla auki ja otti sieltä esille pötkylöitä, joita alkoi asetella veistämiensä keppien nokkaan lähelle hiillosta. Pötkylöistä levisi huumaava tuoksu. Se sähköisti meidät koirat. Isot koirat asettuivat mahdollisimman lähelle nuotiota vahtimaan pötkylöiden paistumista, ja minä aloin rimpuilla pois emännän sylistä päästäkseni lähemmäs tuota viekoittelevaa tuoksua. Emäntä ei kuitenkaan päästänyt minua nuotiopiiriin vaan kaivoi toisella kädellään repusta minun ruokakuppini esille samalla, kun roikotti minua kainalossaan. Se napsautti kupin kannen auki, asetti kupin maahan ja laski minut kupin eteen. Ahmin ruoan kupista nopeasti suihini, jotta joutuisin toisten koirien kanssa vahtimaan herkkupötkylöitä.

Yhtäkkiä minua alkoi kauheasti palella. Tärisin kuin horkassa. Hytisin niin, että maitohampaat kalisivat suussani. Emäntä säikähti. Se kaappasi minun surkeuteni taas syliinsä ja tunki takkinsa sisälle kainaloonsa. Ensijärkytyksestä toinnuttuaan se tajusi, että vertani tarvittiin nyt hotkimani ruoan sulatteluun eikä sitä oikein riittänyt kehon lämmittämiseen. Siellä minä sitten hytisin emännän untuvatakin uumenissa, kunnes veri alkoi taas virrata lämpimänä suonissani ja nukahdin. Ne herkkupötkylät eli makkarat menivät sillä kertaa sivu suuni, sillä uinailin autuaana emännän takin lämmössä sillä aikaa, kun muut herkuttelivat.

Heräsin vasta, kun pienempi ihmispoika huusi, että Roosa haisee. Isäntä meni tutkimaan tilannetta ja totesi, että Roosa oli piehtaroinut ihmisjätöksessä. Se talutti Roosa-tädin sulavesialtaasen ja alkoi huljutella sen turkkia jääkylmällä vedellä. Lopulta isännän näpit olivat aivan jäässä ja haisivat nekin sille jätökselle, joten operaatio piti keskeyttää. Isäntä kaivoi maasta hiekkaa ja hankasi sitä vimmatusti käsiinsä, haisteli niitä välillä ja taas hankasi. Sitten se ärähti: -Paskajuttu! Ei tähän mikään auta. Parasta lähteä kotiin. Matkalle on kyllä nyt odotettavissa hajuhaittoja.

Kimpsut ja kampsut pakattiin reppuun ja lähdettiin tallustelemaan autolle. Roosa-täti tepasteli tyytyväisenä, ja me muut koirat haistelimme sitä innokkaina. Sen turkki haisi karmean mielenkiintoiselle. Olisi tehnyt mieli saada sitä hajua omaankin turkkiinsa. Kun päästiin autolle, emäntä määräsi, että kaikki ikkunat on avattava. Se tehtiin, ja niin me ajelimme auton ikkunat auki kotiin,  tuuli vain viuhui korvissa. 

Kotona Roosa-täti talutettiin suoraa päätä pesuhuoneeseen. Sieltä alkoi kuulua suihkun kohina. Kohta kun veden ääni lakkasi kuulumasta, alkoi kuulua hurina, jota kesti tosi pitkään. Se oli turkin kuivauksen ääni. Lopulta ovi avautui, ja Roosa hipsutteli keittiöön. Sen turkki oli pöyheä ja kiiltävä, mutta se karmean mielenkiintoinen tuoksu oli kadonnut kokonaan sen turkista. Harmi.